skip to Main Content
NARSISTISELTA JOHTAJALTA PUUTTUU OLEMISEN SYVYYS

NARSISTISELTA JOHTAJALTA PUUTTUU OLEMISEN SYVYYS

Narsistinen johtaja kaipaa aitoa, rehellistä kohtaamista, mutta pelkää sitä kuollakseen.

Määritelmän mukaisesti johtajalla pitää olla seuraajia. Ja millaista johtajaa mieluimmin seuraamme? Sellaista jonka seurassa on hyvä olla: voimme olla inhimillisiä, epätäydellisiäkin, tiedämme että voimme luottaa johtajan oikeudenmukaisuuteen, koska hän osoittaa harkintaa tehdessään päätöksiä. Hän on aito ja suoraselkäinen.

Narsistinen johtaja ei täytä näitä kriteereitä. Hän ei ansaitse kunnioitustamme johtajana, koska hänen seurassaan joudumme olemaan varuillamme: hänellä on tapana tehdä äkkinäisiä päätöksiä, hän kääntää selvänkin tosiasian päinvastaiseksi ja hän saattaa ”puukottaa selkään” milloin tahansa. Emme voi luottaa narsistiseen johtajaan. Hän on epäaito.

Narsistinen johtaja on usein taitava julkisuuskuvan luomisessa. Mutta se kaikki on pintaa, imago, mielikuva, kuvitelma; siitä puuttuu ihmisyyden syvyys, koska hänellä on niin ohut itsetunto. Heikko itsetunto näkyy joillakin uhriutumisena, toisilla ylisuurina kuvitelmina itsestään.

Rehellinen, avoin kohtaaminen on mahdotonta sellaisen ihmisen kanssa, jolta puuttuu essentia, olemisen syvyys. Tapasin vuosia sitten johtajan, jonka seurassa oli alkuun vain epämukavaa olla, sitten ahdistavaa. Kun keskustelimme kahden kesken ”luottamuksellisesti”, minussa heräsi epämääräinen pelko ja hämmennys: johtaja oli manipuloiva ja ennen kaikkea kuin tyhjä kuori.

Myöhemmin tunsin surua ja myötätuntoa häntä kohtaan. Ulkoisen asemansa varjolla hän käytti hyväkseen toisia ihmisiä syvien tarpeidensa tyydyttämiseen, täyttääkseen loputonta tyhjyyttään.

Narsistinen ihminen kuitenkin kunnioittaa aitoutta ja tunnistaa ”ihmiset joissa on vakavuutta, arvokkuutta ja sydämellisyyttä, ja siksi todellista voimaa”, kuten eräs terapian läpikäynyt entinen Lontoon pörssihai kertoi. Hän tiesi naamionsa olevan ”feikki”, mutta hänellä ei ollut vaihtoehtoja, hän ”ei tiennyt miten muuten olla olemassa”. Narsisti ei löydä suurempaa merkitystä elämästään, koska hän ei kiinnity olemukseensa, syvään inhimillisyyteensä.

Johdon terapiassa voimakkaasti narsistisen johtajan on mahdollista tutustua aitoon itseensä – pelosta huolimatta. Terapeutti kannattelee henkistä tilaa, jossa ihminen voi vähitellen riisua naamionsa. Matka on pitkä mutta jokainen aito kohtaaminen, se että tulee nähdyksi ja kuulluksi, vapauttaa energiaa ja tekee tilaa omalle todelliselle itselle.

Back To Top