skip to Main Content
VAATIVUUDEN TUNNELUKKO JUOKSUTTAA ORAVANPYÖRÄSSÄ 5/6

VAATIVUUDEN TUNNELUKKO JUOKSUTTAA ORAVANPYÖRÄSSÄ 5/6

Nuori nainen kirjoitti keskustelupalstalle kuvaavasti miltä tuntuu yrittää pärjätä nykyajan työelämän vaatimusten keskellä:

”Psyykeeni ei kestä tätä nykyajan persoonan verkottautumispakkoa.

…Ahdistaa, päähän särkee, saan jonkun hermoromahduksen! Facebook, Twitter, LinkedIn, Youtube, Google+, Klout-pisteet, Instagram…kaiken pitäisi olla niin viimeisen päälle priimaa ja valjastettuna työnantajien pe****n lipittämiseen…

Täytyy olla aktiivinen ja vi**n fiksu ja tosi sanavalmis ja kuvien pitää olla tyylikkäitä ja Google+ nostaa näkyvyyttä ja pitää olla paljon Twitter-seuraajia ja jakaa paljon fiksujen ihmisten twiittejä ja ottaa kantaa ja LinkedIn:ssa verkostautua ja Kloutien olla korkea.

V***U! Vihaan tätä itsensä brändäyksen kulttuuria!”

Tämä nuori nainen reagoi aggressiivisesti verkostoitumistaitojen korostamiseen. Hänelläkin saattoi olla sisäänrakennettu tunnelukko. Ihmisestä tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain ja saatava aikaan ja pidettävä kaikki asiat ja tavaratkin järjestyksessä. 

Riittämättömyyden, epäonnistumisen, huonommuuden ja häpeän tunteet vaanivat ja iskevät ellei yllä koviin vaatimuksiin

Vaativa ihminen ponnistelee mahdollisimman pitkään välttääkseen näitä ikäviä tunteita ja se aiheuttaa ahdistusta ja stressiä. Stressi saattaa ilmetä erilaisina fyysisinä oireina – unettomuutena, väsymyksenä, korkeana verenpaineena, vatsahaavana tai paniikkikohtauksina. Tai vihaisina yleisönosastokirjoituksina.

Elämä on suorittamista, ja vaativa ihminen uskoo, että se joskus tuo palkinnonvapauden tai täydellisyyden.

Loppujen lopuksi saavutukset kuitenkin tuntuvat tyhjiltä. Jos tällainen ihminen päättää menestyä jossain, hän luultavasti menestyy siinä – osaamatta kuitenkaan pysähtyä nauttimaan menestyksestä. Kuten Tapio Aaltonen kuvaa blogissaan: ”Työstä katoaa virtaavuus, ja se näivettyy pelkäksi suoritukseksi. Elämäänikin suoritan.”

Kun työelämän vaatimukset kasvavat, vaativuuden tunnelukko on iso riski. Sen takana on lapsen täyttymätön tarve arvostukseen ja kunnioitukseen. Kun aikuinen tunnistaa tämän tunnelukon itsessään, hän voi vapautua siitä tunnetasolla ja oppia tyydyttämään arvostuksen tarpeensa kypsästi, ja vapautuu kohtalokkaasta oravanpyörästä.

 

Aaltonen Tapio: Eetosta ja paatosta: ”Jaksaa, jaksaa”. 2018.

Demin keskustelupalsta, 2014.    

Takanen, Kimmo: Tunne lukkosi. Vapaudu tunteiden vallasta. 2011.

Back To Top