skip to Main Content

Onnellisuusstrategia 3: LIIAN AJATTELUN JA SOSIAALISEN VERTAILUN VÄLTTÄMINEN

Jo Plutarkhos totesi, että mielenrauhan saavuttaa havainnoimalla omaa elämäänsä, eikä vertaamalla sitä muiden menestykseen.

Läsnäolon merkitys

Liiallista ajattelua voi tietoisesti vähentää itsehavainnoinnilla. Havainnointi on tullut laajempaan tietoisuuteen mindfulnessin, meditaation ja joogan yleistyttyä. Pelkkä tarkkaavaisuuden keskittäminen siihen mitä juuri nyt tekee, että on läsnä tässä ja nyt, ilman menneisyyden tapahtumien murehtimista, tai tulevaisuuden suunnittelua, että olemme ja koemme olemisen tilan, tuottaa rauhaa.

Eckhart Tolle opastaa läsnäoloon näin: ”Irrota huomio aina menneestä ja tulevasta silloin, kun niitä ei tarvita. Pysyttele arkipäivän elämässäsi mahdollisimman paljon poissa ajan ulottuvuudesta. Itsetarkkailu tuo elämään automaattisesti lisää läsnäoloa.”

Tietoinen hengitys on todennäköisesti yksinkertaisin läsnäoloharjoitus. Jo muutama syvä, tietoinen hengitys sisään ja ulos voi rauhoittaa vagushermostoa, jonka sanotaan vaikuttavan monin tavoin terveyteen ja hyvinvointiin.

Neuroottinen persoonallisuus altistaa murehtimiselle, mutta voi olla myös avu

Liiallinen ajattelu ja märehtiminen ovat reaktiivisen, neuroottisen persoonallisuuden tunnusmerkkejä. Big Five -persoonallisuusteorian mukaan ihmiset jakautuvat reagointiherkkyyden suhteen normaalijakaumalle vakaasta, resilientistä persoonallisuudesta reaktiiviseen. Vaikka persoonallisuus on pitkälti geneettistä, psykoterapialla voidaan vaikuttaa tähän ominaisuuteen.

Uraohjauksessa käytän WorkPlace Big Five-profilointia, joka kuvaa yhteensä 23 erilaista persoonallisuuden alapiirrettä, joista viisi pääkategoriaa muodostuu. Yleisperiaatteena on, että henkilön kannattaa hakeutua sellaisiin rooleihin ja tehtäviin, joissa pystyy käyttämään luontaisia ominaisuuksiaan. Mukavuusalueella työskennellessä energiamme on optimaalisessa käytössä. Vaikka reaktiivinen ihminen tyypillisesti stressaantuu vakaata herkemmin ja tarvitsee pidemmän palautumisajan, on hänen taipumuksestaan myös hyötyä työyhteisössä, koska hän huomaa herkemmin esimerkiksi asiakkaiden tarpeita tai riskejä.

Sosiaalisella vertailulla on monia kielteisiä vaikutuksia

Mira Heikkisen psykologian opinnäytetutkimus vuodelta 2008 vahvistaa vertailun tuottavan paljon kielteistä: ”Ne henkilöt, jotka vertasivat itseään usein muihin, kokivat enemmän kateutta, syyllisyyttä, puolustuskannalla olemista, katumusta, täyttymättömien halujen olemassaoloa sekä asioiden lykkäämistä myöhemmäksi.” Eli on syytä toimia toisin, jos haluat olla onnellinen!

Mutta kuinka välttyä vertailulta? Somekulttuurissa vertailu aiheuttaa ahdistusta varsinkin omaa identiteettiään rakentaville nuorille, mutta eivät siltä välty aikuisetkaan. Monille ulkonäkö, varakkuus ja saavutukset työuralla ovat edelleen tärkeitä arvoja – ja että muut huomaavat menestyksen. Tällaiset arvot vahvistuvat Suomessa 1980-luvun lopulla, kun tänne alkoi levitä juppikulttuuri. Itse asiassa läksin silloin opiskelemaan sosiologiaa, koska halusin ymmärtää mistä young, urban and professional -ilmiössä on kyse. Narsismi onkin ollut keskeinen teema, jota tutkimalla olen oppinut paljon ihmisluonnosta.

Narsismi tuottaa draamaa

Useimmat meistä reagoivat vahvasti narsistisiin ihmisiin. Itsetunnon haava voi näyttäytyä erilaisena käyttäytymisenä: Ihminen joka uskoo olevansa muita parempi, on ylpeä. Silloin kun tämä piirre on liioiteltu, ”grandioosi”, voimme kutsua henkilöä psykoanalyytikko Riitta Hyrckin mukaan paksunahkaiseksi narsistiksi. Toisaalta ihminen, joka uskoo olevansa muita huonompi, on alemmuudentuntoinen. Tällainen heikko itsetunto on tyypillistä ohutnahkaiselle narsistille. Mutta ihminen, joka on omasta mielestään yhdenvertainen muiden kanssa, on yhden buddhalaisen filosofian mukaan hänkin takertumalla vertailun ideaan myös narsistinen. Tätä on länsimaisen ihmisen ehkä vaikeampi tunnistaa, koska elämme niin läpeensä narsistisessa kulttuurissa, ja pidämme vertailua normaalina.

Myös Eckhart Tolle tunnistaa narsismin ongelman ja kannustaa tietoiseen elämään: ”Kun ihminen on täysin tietoinen, elämään ei tule enää draamaa. Tämä enemmän tai vähemmän narsistinen ego on havaitsematta jäänyt mieli. Tämä on siis jatkuvasti pakonomaisesti ajatteleva mieli, joka koko ajan luo sisäisesti draamaa erilaisina tarinoina ja vastakkain asetteluina – joka puolestaan heijastuu ulospäin ihmisten välisenä draamana.”

Individuaatio vapauttaa vertailusta ja draamasta

Jungilainen filosofia on omassa työskentelyssäni tärkeä viitekehys, koska se auttaa menemään syvemmälle psyykeen kuin monet nykyaikaiset psykoterapiasuuntaukset. Jungilaisen psykologian ytimessä on ajatus ihmisenä kypsymisestä, yksilöitymisestä tai omaksi itsekseen tulemisesta eli individuaatiosta.

Niin kauan kuin emme ole tutustuneet todelliseen itseemme, ja tulleet tietoisiksi ehdollistumistamme, heijastamme ne toisiin. Monesti ihmissuhdevaikeudet johtuvat siitä, ettemme vielä voi tunnustaa, että meidän persoonallisuudessamme on joitakin epämiellyttävinä pidettäviä piirteitä ja siksi on helpompi syyttää niistä toisia. Jungilaisen terapiatyöskentelyn tavoitteena on päästä käsiksi näihin varjopuoliimme ja tiedostamisen kautta eheytyä kokonaisiksi ihmisiksi. Kiinnostukseni narsismiin on ollut myös oman varjoni käsittelyä.

Kypsällä, tietoisella ihmisellä ei ole tarvetta vertailla itseä muihin tai antaa toisten määritellä itseään ja arvoaan. Kun katse kääntyy itseen ja ihminen on valmis kantamaan vastuun omista ajatuksistaan, tunteistaan ja toiminnastaan, se on vapautta. Onnellisuutta.

Back To Top