skip to Main Content

Onnellisuusstrategia 9: ELÄMÄN ILOISTA NAUTTIMINEN

Sonja Lyubomirskin tutkimus onnellisuuden tekijöistä osoitti, että onnelliset ihmiset osaavat nauttia elämän pienistäkin iloista. He huomaavat iloita asioista, joita kiireiset, ”tärkeät” ihmiset eivät näe eivätkä kuule.

Korona-keväänä moni pysähtyi näkemään oman perheensä uudessa valossa. Yhteistä aikaa oli enemmän, ja leipominen tai palapelien rakentaminen ovatkin tiivistäneet monien perhesuhteita. Kriisiaika on muistuttanut myös suvun ja ystävyyssuhteiden tärkeydestä. Moni on löytänyt lähimetsät ja pyöräilyreitit, jotka oli aiemmin ohittanut ajattelematta. Olemme huomanneet valkovuokot, hiirenkorvat ja västäräkit, kun olemme pysähtyneet ihailemaan kevään etenemistä.

Mutta kun ilo katoaa

Miksi sitten unohdamme nauttia elämästä? Koska teen työtä ihmisten kanssa, joilta ilo on kadonnut, nostan esiin ilon kääntöpuolen, eli uupumuksen ja masennuksen. Masentuneen elämästä katoaa ilo ja voimat ehtyvät. Vaikka olisi aina ennen pitänyt konserteista, kirpputoreista tai kuntosalilla käynnistä, masentuneena tuntuu että mikään ei innosta eikä onnistu.

Olen pohtinut paljon, mistä masennuksessa on kyse. Olen alkanut nähdä sen uudessa valossa. Hypoteesini on, että masentuneen psyyke tarvitsee lepoa uusiutuakseen. Meidän on tarkoitus kasvaa läpi elämän, mutta jos emme kuuntele sisäistä ääntämme, psyyken kehitysimpulssia, vaan jatkamme elämää kuten ennenkin, jossain vaiheessa kehomme ja mielemme alkaa osoittaa loppuun kulumisen merkkejä. Jos pidämme tiukasti kiinni siitä, millaisen elämän olemme rakentaneet, emme kasva ihmisinä.

Masennus on terveyden merkki

Paradoksaalista kyllä, se että olemme masentuneet, tai meitä ahdistaa ja pelottaa, ovat merkkejä siitä, että olemme terveitä. Kuumekin on oire, joka syntyy siitä, että valkosolut tekevät tehokkaasti työtään, se ei ole itsessään sairaus. Psykopatologia siis ilmoittaa, että sielumme kärsii, ja tarvitsemme muutosta. Mutta kehitystä ei voi nopeuttaa suorittamalla, vaan pysähtymällä, kohtaamalla esiin nousevat tunteet.

De Mellon ohje masentuneelle

Anthony de Mello, hengellinen opettaja jonka kirja Havahtuminen on yksi elämänoppaitani, sanoo: ”Ette koskaan pyöri itsenne ympärillä niin paljon kuin ollessanne masentuneita. Ette ole koskaan niin valmiita unohtamaan itseänne kuin ollessanne onnellisia.”

De Mello neuvoo tien masennuksen tuolle puolen:

  1. Pyri kosketuksiin tunteidesi, erityisesti kielteisten tunteidesi kanssa eli tule tietoiseksi omista tunteistasi. Tunnusta niiden olemassaolo. (Ja tämä on meille nykyihmisille yllättävän vaikeaa.)
  2. Ymmärrä, että nämä tunteet ovat sinun sisäisessä todellisuudessasi, eivät sinun ulkopuolisessa todellisuudessasi. Tunteet ovat vain ”varjoja luolan seinällä”.
  3. Vältä samaistumista tunteeseen – sillä sinä et ole tuo tunne, tunteet tulevat ja menevät. Itsehavainnointi tarkoittaa sitä, että sinä katselet kaikkea itsessäsi, kuin tutkija, ikään kuin kaikki tapahtuisikin jollekin toiselle. Et siis sano: ”Minä olen masentunut”, vaan ennemminkin, että ”masennusta on minussa, tällä hetkellä”. Tiedosta, että tunne menee ohi, jos et takerru siihen.
  4. Kun sinä muutut, niin kaikki muuttuu sinun maailmassasi. Mieti kumpi väittämä on totta: ”Minä tunnen oloni hyväksi, koska kaikki on kohdallaan ulkoisessa maailmassa.” Vai tämä: ”Maailma on kohdallaan, koska minä tunnen oloni hyväksi.”

Entä jos…

De Mello ja monet muutkin opettajat herättelevät meitä kysymään, olemmeko ymmärtäneet elämän ja ilon ihan väärin. Entä jos kaiken aikaa on olemassa todellisuus, jossa on vain iloa ja valoa? Että me ihmiset olemme itse pimentäneet oman huoneemme, vaikka ulkona paistaa aurinko koko ajan. Tarvitsee vain avata verhot…

Back To Top